ei niin hyvin mennyt ratsastuskerta

Moi ! 

© Jenny Ahlman

Tänään olin ratsastamassa viikon tauon jälkeen. Sillä on kyllä siis joku ratsastanut sinä aikana, mutta en minä. Ratsastuksesta ei meinannut tulla tänään yhtään mitään. Hevosella oli ihan liikaa energiaa, se ei keskittynyt mihinkään, välillä se vei pitkin kenttää, toisinaan se pysyi paikallaan pomppimassa joka jalka irti maasta ja pää taivaissa. Tässä oli nopeasti kerrottuna miten meni, mutta kerron nyt vähän tarkemmin. 

Eli menin tallille puoli viideksi, ja lähdin heti hakemaan hevosen sisälle. Se ei ollut yhtään likainen, joten pikainen harjaus, varusteet selkään ja itselle kypärä päähän. Kenttä oli ihan ok, siinä oli sen verran syvä lumikerros päällä, että sai hevonen vähän tehdä töitä ettei ihan helpolla päässyt. Alkukäynnit meni ok, hevonen taipui hyvin ja rentoutui melkein heti. Hangen ansiosta hevonen joutui nostelemaan jalkojaan eikä vain laahustanut, ja käytti lihaksiaankin. Alettiin ravailla ja tehtiin isoja ympyröitä. Proknos ravasi energisesti mutta rauhassa,rennosti ja se nosteli jalkojaan (varmaan hangen takia, mutta nosteli kuitenkin).  Ajattelin, että vau miten hyvin tämä nyt menee, ihan kuin kaikki palat olis loksahtanut paikalleen. Ravattiin jonkin aikaa, ja käveltiin hetki, ennen kuin alettiin ottaa laukkaa. 

Sitten pääsi piru irti. Kaikki se rentous ja rauhallisuus hävisi kun tuhka tuuleen, se sai kauhean kohtauksen ja lähti viemään minua ympäri kenttää. Mitkään pidätteet ei mennyt läpi, se vain kaahaa ympäri kenttää, ja näin jo mielessä sen kuinka se liukastuu, kaatuu, ja jään sen alle. Käännän sen voltille, ja saan sen hieman hidastumaan. Pyöritään hetki ympyrällä kunnes saan sen raviin. Huokaisen helpotuksesta, ja hevonen puuskuttaa kun höyryveturi. Kävellään jonkin aikaa, että hevosen hengitys tasaantuu, ja se rentoutuu taas. Kerään ohjat ja alan ravailla. Se menee taas rennommin. Siirrän takaisin käyntiin ja vaihdan suuntaa. Ravaan vähän toiseenkin suuntaan ennen kun koitan laukkaa. Nostan laukan pitkän sivun alussa, nosto on rauhallinen, ja se menee suhteellisen rauhassa muutenkin.

 Sitten se laittaa liinat kiinni, alkaa hyppiä paikallaan eikä suostu lähteä eteenpäin. Sen jalat sojottaa milloin mihinkin suuntaan. Epätoivo alkaa iskeä. Voiko kaikki tämä työ mitä olen sen kanssa tehnyt, voiko se vain hävitä viikon ratsastustauon jälkeen ? Onko kaikki ollut ihan turhaa ? Puristan pohkeella ja maiskautan. Se lähtee eteenpäin. Ravaa häntä korkealla, jalkoja nostellen ja välillä hyppien. Meinaan menettää hermoni. sen kanssa, mikä ihme sitä vaivaa. Kävelen ja rentoutan sen uudestaan, alan ravailla ja nostan laukan. Parempi. Se laukkaa rauhallisesti ja rennosti. Siirrän sen raviin ja kehun. Ravaan loppuravit ja menen loppukäynnit. loppuajan se sitten menikin hyvin. 

Monta kertaa olen meinannut sen kanssa luovuttaa, ajatellut että ei tästä mitään tule. Olen kuitenkin jatkanut sinnikkäästi, ja päästiin hyvään malliin, mutta sitten tuli tämä. Vaikkei tämä nyt pahin kerta ole, mutta ei se pitkään aikaan tollainen ole ollut. Ei se varsinkaan vähään aikaan ole viemään lähtenyt. Mutta tosiasia on se, että aina ei voi onnistua, ja välillä tulee takapakkia. Nyt pitää vain jatkaa sen kanssa ahkerasti, ja yrittää välttää tällaisia taukoja. Huomenna menen kaverilleni ratsastamaan hänen kanssaan poneillaan.