ei niin hyvin mennyt ratsastuskerta

Moi ! 

© Jenny Ahlman

Tänään olin ratsastamassa viikon tauon jälkeen. Sillä on kyllä siis joku ratsastanut sinä aikana, mutta en minä. Ratsastuksesta ei meinannut tulla tänään yhtään mitään. Hevosella oli ihan liikaa energiaa, se ei keskittynyt mihinkään, välillä se vei pitkin kenttää, toisinaan se pysyi paikallaan pomppimassa joka jalka irti maasta ja pää taivaissa. Tässä oli nopeasti kerrottuna miten meni, mutta kerron nyt vähän tarkemmin. 

Eli menin tallille puoli viideksi, ja lähdin heti hakemaan hevosen sisälle. Se ei ollut yhtään likainen, joten pikainen harjaus, varusteet selkään ja itselle kypärä päähän. Kenttä oli ihan ok, siinä oli sen verran syvä lumikerros päällä, että sai hevonen vähän tehdä töitä ettei ihan helpolla päässyt. Alkukäynnit meni ok, hevonen taipui hyvin ja rentoutui melkein heti. Hangen ansiosta hevonen joutui nostelemaan jalkojaan eikä vain laahustanut, ja käytti lihaksiaankin. Alettiin ravailla ja tehtiin isoja ympyröitä. Proknos ravasi energisesti mutta rauhassa,rennosti ja se nosteli jalkojaan (varmaan hangen takia, mutta nosteli kuitenkin).  Ajattelin, että vau miten hyvin tämä nyt menee, ihan kuin kaikki palat olis loksahtanut paikalleen. Ravattiin jonkin aikaa, ja käveltiin hetki, ennen kuin alettiin ottaa laukkaa. 

Sitten pääsi piru irti. Kaikki se rentous ja rauhallisuus hävisi kun tuhka tuuleen, se sai kauhean kohtauksen ja lähti viemään minua ympäri kenttää. Mitkään pidätteet ei mennyt läpi, se vain kaahaa ympäri kenttää, ja näin jo mielessä sen kuinka se liukastuu, kaatuu, ja jään sen alle. Käännän sen voltille, ja saan sen hieman hidastumaan. Pyöritään hetki ympyrällä kunnes saan sen raviin. Huokaisen helpotuksesta, ja hevonen puuskuttaa kun höyryveturi. Kävellään jonkin aikaa, että hevosen hengitys tasaantuu, ja se rentoutuu taas. Kerään ohjat ja alan ravailla. Se menee taas rennommin. Siirrän takaisin käyntiin ja vaihdan suuntaa. Ravaan vähän toiseenkin suuntaan ennen kun koitan laukkaa. Nostan laukan pitkän sivun alussa, nosto on rauhallinen, ja se menee suhteellisen rauhassa muutenkin.

 Sitten se laittaa liinat kiinni, alkaa hyppiä paikallaan eikä suostu lähteä eteenpäin. Sen jalat sojottaa milloin mihinkin suuntaan. Epätoivo alkaa iskeä. Voiko kaikki tämä työ mitä olen sen kanssa tehnyt, voiko se vain hävitä viikon ratsastustauon jälkeen ? Onko kaikki ollut ihan turhaa ? Puristan pohkeella ja maiskautan. Se lähtee eteenpäin. Ravaa häntä korkealla, jalkoja nostellen ja välillä hyppien. Meinaan menettää hermoni. sen kanssa, mikä ihme sitä vaivaa. Kävelen ja rentoutan sen uudestaan, alan ravailla ja nostan laukan. Parempi. Se laukkaa rauhallisesti ja rennosti. Siirrän sen raviin ja kehun. Ravaan loppuravit ja menen loppukäynnit. loppuajan se sitten menikin hyvin. 

Monta kertaa olen meinannut sen kanssa luovuttaa, ajatellut että ei tästä mitään tule. Olen kuitenkin jatkanut sinnikkäästi, ja päästiin hyvään malliin, mutta sitten tuli tämä. Vaikkei tämä nyt pahin kerta ole, mutta ei se pitkään aikaan tollainen ole ollut. Ei se varsinkaan vähään aikaan ole viemään lähtenyt. Mutta tosiasia on se, että aina ei voi onnistua, ja välillä tulee takapakkia. Nyt pitää vain jatkaa sen kanssa ahkerasti, ja yrittää välttää tällaisia taukoja. Huomenna menen kaverilleni ratsastamaan hänen kanssaan poneillaan.

Auringon paisteessa ratsastelut

Moikka ! 

Tänään on siis maanantai, ja pääsin vihdosta viimein taas ratsastamaan ! Oli ihanan aurinkoinen ilma, vaikka pakkasta olikin vähän. Se ei haitannut menoa yhtään. Koulu alkaa keskiviikkona, eikä yhtään huvittaisi mennä, voisin olla vielä vaikka kuinka kauan lomalla! Unirytmi on ihan sekaisin, enkä todellakaan tiedä kuinka jaksan nousta aamulla seitsemältä.. Nomutta, ei takerruta siihen, vaan mennään tämän päivän ratsastukseen.

Pääsin tänään valoisalla ratsastamaan, ja tallilla olin ehkä vartin yli 12. Proknos oli karsinassa, joten ei ollut edes likainen. Harjasin nopeasti isommat purut pois, ja aloin laittaa varusteita. Heppa oli tosi hellyydenkipeä, ja koko ajan tuuppi turvallaan ja kerjäsi rapsutuksia. Heitin sitten vielä loimen selkään, ja lähdimme kentälle. Kentälle oli satanut lunta, joten se oli ihan kohtalaisen hyvä, reunoilla tosin oli vähän lunta, mutta ei se paljoa haitannut. Lämmittelimme hyvin, ja kävelimme aluksi paljon, pakkasta oli tosiaan -12, joten oli tärkeää saada lihakset kunnolla lämpimiksi. Proknos ei millään meinannut keskittyä, ja käveli pää taivaassa, heitteli päätään, tai oli koko ajan lähdössä ravaamaan. Pikkuhiljaa se alkoi vetreytyä, ja alkoi keskittyä. Mentiin kentällä kiemuroita ja voltteja käynnillä ja ravilla. Laukkaa ei otettu ollenkaan kentällä. 

Lähdimme sitten kävelemään pienen tien kautta laitumien lähellä olevalle pellolle. Pellolla otettiin ensin vähän ravia, ja hepalla kun oli energiaa, ajattelin ottaa muutaman pätkän laukkaa. Ensimmäinen laukkapätkä meni suhteellisen rauhallisesti, ja Proknos kuunteli pidätteet hyvin. Toisen laukkapätkän aikana se alkoi kiskoa päätä alas, jotta saisi ohjat kädestä ja pystyisi lähtemään ihan kunnolla. Hidastin sitten sen ja käveltiin hetki pitkin peltoa. Otettiin vielä yksi laukkapätkä, ja sidoin ohjat solmulle, jotta ne eivät vahingossakaan lähtisi kädestä. Sujui huomattavasti helpommin. Oli tosi hauskaa, ja Proknoskin innostui ihan kunnolla ja pääsi vähän päästelemään höyryjä. Käveltiin sitten pellolla loppukäynnit ja lähdettiin takaisin tallille. Menimme yhteensä ehkä 50min- 1h. Tarkkaa aikaa en osaa sanoa, sillä en tajunnut katsoa kelloa.

Harjasin hepan ja laitoin loimen niskaan, ja vein ulos, kellohan ei ollut paljoa. Täytyy nyt toivoa että torstainakin olisi vielä edes vähän pakkasella, ja lunta, jotta pääsisi uudestaan pellolle.

Kaverini otti kuvia puhelimellani, näköjään kuvien laatu kärsi tänne laittaessani ne, mutta kuvista tuli ihan kivoja ! Vaatteita laitoin paljon päälle, ettei varmasti tulisi kylmä, ja ei kyllä tullut ! Postaus ehdotuksia lisää vain tulemaan, jotta saataisiin monipuolisempia postauksia ! Videoita haluaisin kuvata, mutta en osaa editoida niitä :'D Mutta ehkä pitäisi alkaa harjoitella niin saisi välillä videoitakin.